PÄIVÄ KERRALLAAN
Heinäveteläisen Helmi Vänttisen kotipihalta aukeavat upeat maisemat joka ilmansuuntaan. Elämä on ottamista päivän kerrallaan, kiitollisena sen suomista hetkistä.

Alapihan rakennukset ovat mäenrinteellä, jonka ympärillä pellot laskeutuvat lähimetsikön reunaan saakka. Kermajärvi pilkottaa puiden siimeksessä. Pihalla kasvaa komea lehtikuusi, yli 100 vuotta vanha. - Tässä mennään, päivä kerrallaan, hymyilee vanha emäntä keinutuolistaan. 85-vuotispäivät on tänä keväänä vietetty. Tuula-miniä kertoo, että vaikka syntymäpäiväkutsuja ei lähetetty, vieraita kävi monena päivänä perättäin. Kahvipannu oli kuumana aamusta iltaan. Helmi Vänttinen o.s. Karvinen avioitui Martin kanssa vuonna -44.

Tämän lehtikuusen Hilda Vänttinen, Helmi Vänttisen anoppi istutti vuonna 1894 Alapihan aitan nurkalle Viitalahteen.
Hän kertoo, että tullessaan taloon kotiminiäksi, Alapihassa asui tuolloin Martin veli Väinö perheineen, appiukko ja seitsemän siirtolaista, 14 henkilöä kaiken kaikkiaan. Evästä sai pöytään kantaa, lauantaisin tehtiin kaksi mahtavaa perunakukkoa, yksi pöydän molempiin päihin. Helmillä ja Väinön vaimolla Annalla oli keittiövuorot viikon välein. Omia tiloja ei nuorelle parille alkuun ollut, vaan heidän petinsä oli isossa tuvassa. Työtä riitti, sillä karjaa oli toistakymmentä päätä ja hevosiakin kolme. Siihen aikaan se oli paljon. Tuli aika, jolloin Helmi ja Martti asuivat lastensa Erkin ja Taimin kanssa keskenään. Appiukko Alfred kuoli vanhuuttaan vuonna -56. Helmin elämään on sisältynyt oma osuutensa tragediaa, kun hänen aviomiehensä Martti kuoli lavantautiin ja ainoa poika menehtyi tapaturmaisesti. - Kaikki tämän talon isännät ovat kuolleet syyskuussa, toteaa Helmi mietteissään.
Ulkotyöt kiinnostaneet aina

Helmi kertoo aina tykänneensä ulkotöistä. Siskonsa Saimin kanssa hän kertoo kiertäneensä kylälläkin viljan leikkuussa ja tähkien keruussa. Ja peltotöitä riitti kotonakin. Kyllä Helmi on käsitöitäkin tehnyt. Muutama vuosi sitten syntyi vielä Erkin tyttärelle virkatut verhot Helsinkiin. - Mattoja maalaistalossa ilman muuta oppi kutomaan. Kaikenlaista työtähän sitä on pitänyt tehdä. Mutta lukemista en ole koskaan kovin paljoa tehnyt, Helmi virkkaa. Helmin emännyyden aikana Viitalahdessa toimi aktiivisesti Viitalahden sonniosuuskunta.Aina 40-lopulta 60-luvun alkupuolelle. Astutusta oli viikoittain, ja avustustoimet lankesivat usein myös tämän talon emännälle. - On tässä oltu rekenä jos kelkkanakin tähän ikään mennessä, Helmi virkkaa pilke silmäkulmassa.
Helmi Vänttinen on sanojensa mukaan ollut eläessään kelkkana ja rekenä. Seinällä Helmin siskon Hilja Laakkosen vuonna -84 maalaama taulu kotitalosta..
Lottakomennukselle ja ilmavartiostoon

Sodan aikaan Helmille tuli lottakomennus. Hän työskenteli pitkään Joensuun sotasairaalassa. - Se oli rankkaa vuorotyötä. Kulkutaudit riehuivat, yleisimpinä lavantauti sekä malaria, hän muistelee. Sairaalakomennusta kesti pari vuotta. Helmi toimi myös kanttiinin mukana Äänislinnan seuduilla sekä talvisodan aikana ilmavartiostossa puhelinyhteyksien hoitajana Heinävedellä.- Siinä oli oltava "kuulolla" koko ajan. Muutaman kerran näimme valopommeja, kun rataa pommitettiin. Olimme sijoittuneet joko kirkontorniin Heinävedelle tai Varistaipaleen kanavalle, Helmi kertoo.Muistoja on kertynyt runsaasti, ja Helmi mielellään jakaa niitä toisillekin. Mieluista tänään ovat talossa piipahtavat vieraat ja joka keväiset virkistyspäivät Heinäveden palvelutalolla. Siellä uidaan, saunotaan ja seurustellaan tuttujen kanssa. Helmi toivottaa kaikille lukijoille iloista ja aurinkoista kesää.




Tuula Vänttinen, Helmin miniä, on kasvattanut kahvipuun pavusta. Se komeilee ison tuvan koristuksena Viitalahdessa...


Puolentoista kilon lantti pellosta

Helmi Vänttinen kertoi tapauksesta 80-luvun puolivälin paikkeilta, jolloin hänen poikansa Erkin kevättyöt nostivat kotitalon lähistöllä olevalta Lahdenpohjan pellolta esille kivien lisäksi ihmeellisen tummuneen lätkän.

Erkki luuli moista kapinetta roiskeläpän kappaleeksi. Kun hän myöhemmin poikansa kanssa heitteli pellolta löytyneitä kiviä rauniolle, sinne lensi myös "roiskeläppä". Kivikasaan pudotessaan se kuitenkin kilahti, jolloin pellolla häärineidenkin mielenkiinto heräsi.
Tätä kahden dalerin rahaa voi käydä ihailemassa Heinäveden kunnanvirastolla. Se löytyi Erkki Vänttisen pellolta 80-luvulla..
Kapine puhdistettiin, jolloin selvisi, että kyseessä oli kahden dalerin raha. Painoa kolikolla oli lähes puolitoista kiloa ja mitatkin aika mahtavat: 17,5 cm x 16,8 cm. Rahakolikko on lyöty vuonna 1716. Museovirastosta kerrotaan, että raha on harvinainen, mutta ei huippulöytö. Tämänikäisiä kolikoita löytyi ainakin parikymmentä vuotta sitten muutamia vuodessa. Harvinaisempia kolikoita olivat 1600-luvun plooturahat. Joka tapauksessa Erkki Vänttisen löytö oli muinaismuistolain alainen ja se kuului lähettää museoviranomaisille. Tällä hetkellä rahaa säilytetään Heinäveden kunnanviraston pääsisäänkäynnin vitriinissä, jossa sitä voi ohikulkiessaan käydä ihastelemassa.


Kuvat ja teksti: Marjo Nissinen